En ole unohtanut mitään, enkä ketään. Ja tänään, kun sadiet on Pekan kielenpäällä, eli kiillotuksessa, jäin muistelemaan sitä, miten kivaa leyerit onkaan. Ja jos olenkin jo lesoillut miten siistiä on pukea makkaraa mahdollisimman mahdottomiin kerroksiin, teen sen vielä.

Narsistisena materialistina tykkään hirveesti "natural"shadeoftransparenttisesta  pohjustuksesta. Juuri täydellistä makkaran kuorellistamiseen.

Varsinkin jalkaterillä, oikeastaan ärsyttää kiinniolevien hanskojen ja hupun puute. Ja vetoketju, vaikka kulkeekin selkäpuolella, ni onhan se nyt aikamoinen turnoff.

Muttei mikään estä tätäkin kulinaristia nauttimasta itsestään.

Orjapojujen seurassa hame ja korsetti melkein riittää, mutta kyllä vahvasti olen sitä mieltä, että jos tuuli vielä yltyy ni ollaankin yltäpäältä cocoonissa. Näytetään maailmanlopunritareilta. Vääriltä profeeoilta. Nonni, ylty tuuli tai ei. Jes! Suomi on hieno maa.