Ei mikään yllätys, mutta tuhkista taas.

Ruotuun taas vieköön tieni. Rakastan niin elämää, heräsin lentokentillä istuessani jostakin omista ajatuslukoista ja on kevyempi hengittää. Ja sisällä palaa.
Mutta ei mitään lässytyksiä, ruotuun meinasin sillä että vältän spämmäilemästä samoja kuvia, mutta koitan jotenkin pysytellä mukana ennenkuin muistit, koneet, maat, puhelimet, operaattorit ja muut vie kaiken vanhan syövereihinsä. Ja koska vielä on elokuu voi hyvin hellitellä heinäkuun helteissä.